Myyttejä lentoemännän työstä
Muuttaessani Suomesta Mallorcalle tarvitsin tietysti työpaikan uudella kotisaarellani. Löysin nykyisen hommani lentoemäntänä netin ilmoituksen perusteella, espanjalaisesta työnhakupalvelusta nimeltään Infojobs. Hyvä ja kattava palvelu, helppo sortata työpaikkailmoituksia alan mukaan. Ihan nuoresta asti olen aika ajoin harkinnut lentoemoksi hakeutumista, mutta aika ja paikka ovat aina olleet väärät. Nyt uudessa maassa hoo moilasena kansainvälinen lentoduuni tuntui juuri oikealta. Monilla on matkustamohenkilökunnan työstä oma käsityksensä, pakko myöntää että en itsekään ollut hommasta aivan täysin kartalla hakemusta rustatessani.
Saksa tutuksi
Lennän saksalaiselle lentoyhtiölle Nimeltään Eurowings. Meidän Palmasta lentävien repertuaariin kuuluu parin tunnin lomalentoja Saksaan, Itävaltaan tai Sveitsiin ja takaisin kotisaarelle. Tästä syystä olen nyt Saksanmaalla matkustellut sellaisiin paikkoihin, joihin en todennäköisesti ikinä olisi lähtenyt ilman tätä työtä. Mikä rikkaus! Koulutuksen aikana tuli tutuksi Köln ja varsinkin München. Muutamia kertoja kuussa lennän Saksaan Hannoveriin tai Paderborniin ja hengaan kohteessa puolitoista vuorokautta majoittuen lentokenttähotellissa. Varsinkin maalla Paderbornissa tepastelu tuntuu välillä absurdilta, mutta enpä ole missään muualla päässyt vierailemaan niin silmät seisauttavalla yksityisellä VIP-lentokentällä museokoneineen ja -koptereineen kuin siellä. Eli joka paikassa on oma viehätyksensä. Ja Saksan kaupat! Erityisesti kosmetiikka on hinnaltaan erittäin kilpailukykyistä ja saatavilla on loistava valikoima luomua ja orgaanista. Ketju nimeltään DM on kosmetiikkashoppailuun maanpäällinen taivas, varaa tilaa matkalaukkuun!
"Nehän on vaan tarjoilijoita ilmassa."
Juu ei. Matkustajilla on paljon luppoaikaa koneessa istuessaan, eikä monella ole muuta tekemistä kuin tarkkailla kaffea tarjoilevaa lentoemoa. Tämä on sitten se ainoa asia joka mieliin jää. Tosiasiassa serviisipuoli on lentoemännän koulutuksessa se viimeisin asia johon keskitytään. Kaikki tärkeä mitä opiskellaan on safety, safety ja safety. Jokaiselle hätätilanteelle koneessa on oma protokollansa, osaamme ne ulkoa, eli periaatteessa mitä tahansa epänormaalia koneessa tapahtuisikaan epilepsiakohtauksesta tulipaloon tai pommiuhkaan, tiedämme mitä tehdä. Lentoemot ja stuertit ovat suurin osa perusluonteeltaan jo hirveän hauskoja, mukavia ihmisiä ja monet näytämme söpöiltä univormuissamme. Kaffetarjoilu tällaiselta porukalta onnistuu jo lähes luonnostaan. Todellisuudessa olemme matkalla mukana varmistamassa lennon turvallisuutta ja toimimassa ripeästi mikäli jokin epänormaalius tai hätätilanne kohdalle osuu. Raffeimmassa tapauksessa tietysti koneen evakuointi hätälaskun jälkeen.
Ruhtinaallisia vapaapäiviä ja jäätäviä aamuherätyksiä
Lentäminen on vuorotyötä sanan brutaaleimmassa merkityksessä. Vastapainoksi meillä on kuussa enemmän vapaapäiviä kuin toimistotyöläisillä, lepoajat on tarkasti määritelty EASAn (Europen Union Aviation Safety Agency) mukaan. Lähtö kentälle on joko aamulla ennen kukonlaulua, iltapävästä siestan aikaan tai sitten onnekas yölentäjä pääsee aloittamaan vuoronsa kymppiuutisten lopputekstien rullatessa.
Minulle henkilökohtaisesti järkyttävin työvuoro alkaa klo 3.15. Tästä herkusta saamme nauttia Hannoverin layoverilta lähdettäessä, ja ohjelmassa on vielä kolme peräkkäistä lentoa tämän tykkiherätyksen jälkeen. Olen ollut koko elämäni ajan huono nukkuja, joten yöllä lentäminen aiheuttaa joskus päänvaivaa. Olen kuitenkin päättänyt, että yölento on asennekysymys, turha valittaa asiasta jolle ei mitään voi. Jos valvominen käy ylivoimaiseksi, vaihdan työpaikkaa.
Kahden perättäisen yölennon jälkeen saamme muutaman päivän vapaata, jolloin toivutaan ja kuorsataan biitsillä rantavarjon alla vaikka koko päivä. Nämä järjettömät aikataulut ja lentokoneen paineistus sekä kuiva ilma kuluttavat lentotyöläistä keskimäärin enemmän kuin maan kamaralla työskenteleviä. Jo koulutuksessa meitä ohjattiin pitämään itsestä hyvää huolta; nuku aina kun pystyt, käytä paljon kasvovoiteita ja juo niin paljon vettä kun vatsaan mahtuu. Mukavaa että tällaisesta asiasta pidetään huolta työnantajan puolesta.
Talvivapaat ja staff travel
Olen töissä 80 % sopimuksella, tarkoittaen turistisaarella tietysti sitä, että kesäisin lennän niin paljon kuin lentotuntimääräykset antavat myöden, mutta talvikuukausina pyörittelen peukaloita kotisoffalla lentäen vain muutaman päivän kuussa. Kiireisen kesän yli pääsee siis kepeämmin talven vapaita suunnitellen. Moni emo ja stuertti saattaa hieman jopa tylsistyä ja hankkii toisen duunin talven ajaksi. Tätä suositumpi vaihtoehto on tietysti matkustaminen! Lentoyhtiöt tarjoavat työntekijöilleen vaihtelevia etuja lentolippujen suhteen. Me nautimme emoyhtiö Lufthansan eduista, joten pääsemme lentelemään vapaa-ajalla hyvinkin huokeasti stand by -lipuilla. Voimme ostaa näitä aarteita myös perheellemme. Tällaiset edut houkuttelevat matkustamaan ja ilo näistä eduista otetaan todellakin irti ainakin minun yhtiössäni. Matkustamohenkilökunta on ylipäänsä hyvin menevää maailmankansalaisporukkaa, joten arvata saattaa että jo muutaman päivän vapailla moni suhahtaa johonkin Euroopan kolkkaan maailmaa katselemaan.
Pilotit ja emot ne yhteen soppii
Kaikista yleisin kysymys uudesta työstäni on se, että deittailevatko lentoemännät ja lentäjät tosiaankin jatkuvasti. No juu, kai ne deittailee, ihan kuin missä tahansa työpaikassa, jossa henkilökunnan keski-ikä on noin 26 vuotta. Itse näin hieman vanhempana, varattuna ja kaikensorttisia temppuja jo nähneenä en jaksa hirveästi pilottien kommervenkeistä kiinnostua, mutta ymmärrän hyvin kahden lentotyöläisen suhteen. Hullut aikataulut ja liikkuva elämäntapa yhdistävät. Minkäänlaiseen häirintään tai setämies-asenteisiin en ole törmännyt, johtuu varmaan siitä, että yhtiössäni matkustamon ja ohjaamon porukat ovat lähes tulkoon samaa ikäluokkaa. Myös henkilöstökulttuuri työpaikassani ei ole laisinkaan hierakkinen, vaan koko miehistö on tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden.
 |
| Höpsykät, ihanat kurssilaiseni tulivat tutuiksi intensiivisen opiskelun ja hotelliasumisen myötä. |
Saksa tutuksi
Lennän saksalaiselle lentoyhtiölle Nimeltään Eurowings. Meidän Palmasta lentävien repertuaariin kuuluu parin tunnin lomalentoja Saksaan, Itävaltaan tai Sveitsiin ja takaisin kotisaarelle. Tästä syystä olen nyt Saksanmaalla matkustellut sellaisiin paikkoihin, joihin en todennäköisesti ikinä olisi lähtenyt ilman tätä työtä. Mikä rikkaus! Koulutuksen aikana tuli tutuksi Köln ja varsinkin München. Muutamia kertoja kuussa lennän Saksaan Hannoveriin tai Paderborniin ja hengaan kohteessa puolitoista vuorokautta majoittuen lentokenttähotellissa. Varsinkin maalla Paderbornissa tepastelu tuntuu välillä absurdilta, mutta enpä ole missään muualla päässyt vierailemaan niin silmät seisauttavalla yksityisellä VIP-lentokentällä museokoneineen ja -koptereineen kuin siellä. Eli joka paikassa on oma viehätyksensä. Ja Saksan kaupat! Erityisesti kosmetiikka on hinnaltaan erittäin kilpailukykyistä ja saatavilla on loistava valikoima luomua ja orgaanista. Ketju nimeltään DM on kosmetiikkashoppailuun maanpäällinen taivas, varaa tilaa matkalaukkuun!
"Nehän on vaan tarjoilijoita ilmassa."
Juu ei. Matkustajilla on paljon luppoaikaa koneessa istuessaan, eikä monella ole muuta tekemistä kuin tarkkailla kaffea tarjoilevaa lentoemoa. Tämä on sitten se ainoa asia joka mieliin jää. Tosiasiassa serviisipuoli on lentoemännän koulutuksessa se viimeisin asia johon keskitytään. Kaikki tärkeä mitä opiskellaan on safety, safety ja safety. Jokaiselle hätätilanteelle koneessa on oma protokollansa, osaamme ne ulkoa, eli periaatteessa mitä tahansa epänormaalia koneessa tapahtuisikaan epilepsiakohtauksesta tulipaloon tai pommiuhkaan, tiedämme mitä tehdä. Lentoemot ja stuertit ovat suurin osa perusluonteeltaan jo hirveän hauskoja, mukavia ihmisiä ja monet näytämme söpöiltä univormuissamme. Kaffetarjoilu tällaiselta porukalta onnistuu jo lähes luonnostaan. Todellisuudessa olemme matkalla mukana varmistamassa lennon turvallisuutta ja toimimassa ripeästi mikäli jokin epänormaalius tai hätätilanne kohdalle osuu. Raffeimmassa tapauksessa tietysti koneen evakuointi hätälaskun jälkeen.
 |
| Uniformun hullutuksia: hattu ja pakollinen huulipuna |
Ruhtinaallisia vapaapäiviä ja jäätäviä aamuherätyksiä
Lentäminen on vuorotyötä sanan brutaaleimmassa merkityksessä. Vastapainoksi meillä on kuussa enemmän vapaapäiviä kuin toimistotyöläisillä, lepoajat on tarkasti määritelty EASAn (Europen Union Aviation Safety Agency) mukaan. Lähtö kentälle on joko aamulla ennen kukonlaulua, iltapävästä siestan aikaan tai sitten onnekas yölentäjä pääsee aloittamaan vuoronsa kymppiuutisten lopputekstien rullatessa.
Minulle henkilökohtaisesti järkyttävin työvuoro alkaa klo 3.15. Tästä herkusta saamme nauttia Hannoverin layoverilta lähdettäessä, ja ohjelmassa on vielä kolme peräkkäistä lentoa tämän tykkiherätyksen jälkeen. Olen ollut koko elämäni ajan huono nukkuja, joten yöllä lentäminen aiheuttaa joskus päänvaivaa. Olen kuitenkin päättänyt, että yölento on asennekysymys, turha valittaa asiasta jolle ei mitään voi. Jos valvominen käy ylivoimaiseksi, vaihdan työpaikkaa.
Kahden perättäisen yölennon jälkeen saamme muutaman päivän vapaata, jolloin toivutaan ja kuorsataan biitsillä rantavarjon alla vaikka koko päivä. Nämä järjettömät aikataulut ja lentokoneen paineistus sekä kuiva ilma kuluttavat lentotyöläistä keskimäärin enemmän kuin maan kamaralla työskenteleviä. Jo koulutuksessa meitä ohjattiin pitämään itsestä hyvää huolta; nuku aina kun pystyt, käytä paljon kasvovoiteita ja juo niin paljon vettä kun vatsaan mahtuu. Mukavaa että tällaisesta asiasta pidetään huolta työnantajan puolesta.
Talvivapaat ja staff travel
Olen töissä 80 % sopimuksella, tarkoittaen turistisaarella tietysti sitä, että kesäisin lennän niin paljon kuin lentotuntimääräykset antavat myöden, mutta talvikuukausina pyörittelen peukaloita kotisoffalla lentäen vain muutaman päivän kuussa. Kiireisen kesän yli pääsee siis kepeämmin talven vapaita suunnitellen. Moni emo ja stuertti saattaa hieman jopa tylsistyä ja hankkii toisen duunin talven ajaksi. Tätä suositumpi vaihtoehto on tietysti matkustaminen! Lentoyhtiöt tarjoavat työntekijöilleen vaihtelevia etuja lentolippujen suhteen. Me nautimme emoyhtiö Lufthansan eduista, joten pääsemme lentelemään vapaa-ajalla hyvinkin huokeasti stand by -lipuilla. Voimme ostaa näitä aarteita myös perheellemme. Tällaiset edut houkuttelevat matkustamaan ja ilo näistä eduista otetaan todellakin irti ainakin minun yhtiössäni. Matkustamohenkilökunta on ylipäänsä hyvin menevää maailmankansalaisporukkaa, joten arvata saattaa että jo muutaman päivän vapailla moni suhahtaa johonkin Euroopan kolkkaan maailmaa katselemaan.
 |
| Hieno Flamingo-kone ja hauska crew! |
Pilotit ja emot ne yhteen soppii
Kaikista yleisin kysymys uudesta työstäni on se, että deittailevatko lentoemännät ja lentäjät tosiaankin jatkuvasti. No juu, kai ne deittailee, ihan kuin missä tahansa työpaikassa, jossa henkilökunnan keski-ikä on noin 26 vuotta. Itse näin hieman vanhempana, varattuna ja kaikensorttisia temppuja jo nähneenä en jaksa hirveästi pilottien kommervenkeistä kiinnostua, mutta ymmärrän hyvin kahden lentotyöläisen suhteen. Hullut aikataulut ja liikkuva elämäntapa yhdistävät. Minkäänlaiseen häirintään tai setämies-asenteisiin en ole törmännyt, johtuu varmaan siitä, että yhtiössäni matkustamon ja ohjaamon porukat ovat lähes tulkoon samaa ikäluokkaa. Myös henkilöstökulttuuri työpaikassani ei ole laisinkaan hierakkinen, vaan koko miehistö on tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden.
Kommentit
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Kerro: